Tapahtumia, uusi vuosi ja paljon orpolapsia eli vuoden ensimmäinen (mega)postaus

Jaha, vuosi vaihtui ja täytyy taas opetella sanomaan uusi vuosiluku päivämäärän perään! Menihän se vuodenvaihde näin vähän vähemmän railakkaisakin merkeissä. Edellistä parempaa alkanutta vuotta nyt sitten vaan kaikille, seuraavaksi pieni (lue:pitkä) ja sekava selonteko minun viime päivieni tapahtumista. Onneksi olette jo tottuneet näihin megapostauksiin ilman punaista lankaa, joten en jaksa edes varoittaa asiasta.

29. ja 30. päivä tosiaan kärsin aika rajusta mahataudista (tai mikä lie) ja nämä päivät sitten menivätkin aika pitkälti sängynpohjalla. 30.-31.12 välisenä yönäkin nukuin sujuvasti seitsemästä seitsemään, kävin yrittämässä syödä aamupalaa ja jatkoin unia kolme tuntia! Pääsin sitten siinä puolenpäivän paikkeilla sängystä ylös kun siihen oli pakottava syy: ipadista oli akku loppu, sähköt poikki edellisestä illasta lähtien ja Leena laittoi viestiä, että hänen pikkugeneraattorinsa oli päällä, eli ei muuta kuin ipad Leenalle laturiin!

Uudenvuodenaattona minulle myös selvisi, että en saa viisumiani uusittua Tansaniassa, viisumiasiat ovat tökkineet koko maassa, yllätys yllätys. Nyt on siis pakko lähteä yksin käymään Malawin puolella, jotta palatessani saan uuden viisumin! Pelottaa, vaikka sinänsä Malawi on kuulemma turvallisempi maa kuin Tansania, mutta eipä sinne silti huvittaisi yksin lähteä! Nyt vain pidätte peukkuja että Jenni pääsisi Njombesta lähtemään matkaseuraksi, ja että äiti saa Suomesta käsin vaihdettua lentoni maaliskuulle (en oikein voi näillä netti-/puhelinyhteyksillä ruveta säätämään mitään)! Ei nimittäin huvittaisi vielä palata sinne kylmään ja pimeään...

No, anyway, päivä jatkui päiväkahvilla ja jätskillä (!!) Leenan luona, minkä jälkeen kävimme sairaalalla moikkaamassa Zuleaa sekä orpolan johtajaa mama Esteriaa, joka on sairaalassa korkean verenpaineen vuoksi. Paluumatkalla törmäsimme daktari Charlesiin, joka kertoi Zulean haavan olevan paranemaan päin, terveisiä vaan tukijoukoille! Tammikuun puolivälissä pitäisi Iringasta olla tulossa taitava kirurgi Koshuma, jota konsultoidaan Zulean tapauksessa.

Tapasimme myös nurse Aidan, joka jutteli Leenan kanssa hetken jotain vilkkaasti swahiliksi, kunnes keskustelu päättyi leenan vaihtaessa englantiin: "yes, Heli can come with you!" Lähdin siinä sitten Aidan kanssa kylälle päin ja selvittelin matkalla, että mihin tässä oikein ollaan menossa. Sairaalan henkilökunnalla oli uudenvuoden leikkihetki (joka nauratti kyläläisiä paljon: kunnioitetut lääkärit leikkimässä) kylän isolla jalkapallokentällä (jonka olemassaolosta en edes tiennyt). Lajeina oli mm. perinteisemmät pussijuoksu ja köydenveto, erikoisempi "limsanjuontijuoksu" ja vähän ehkä kyseenalainen kananjahtaus! Lopuksi olisi alkanut kyläläiset vs. sairaalan väki- jalkapallopeli, mutta siinä vaiheessa lähdimme Aidan kanssa kohti kotia!

Kana ennen jahtausta

Uusi vuosi sitten vaihtui iloisesti yksin sähköttömässä kämpässä kynttilänvalossa facebookatessa huonolla netillä, nukkumaan menin ehkä viisi minuuttia tämän vuoden puolella. Sairaanhoitajakoululla kuulosti olevan jotkut pippalot, mutta en ollut saanut kutsua, enkä olisi ehkä muutenkaan jaksanut mennä: olin saanut kuitenkin vasta saman päivän päivällisellä syötyä ensimmäisen kerran kolmeen päivään, eli eipä paljon ollut energiaa juhlimiseen siinä kohtaa.

Vuosi 2014 sitten alkoikin tänne hyvin sopivalla tavalla: orpolapsilla. Ensin olin aamupäivällä tässä meidän orpolassa, jonne tuli käymään isompia lapsia läheisestä katolisesta orpokodista leikkimään meidän pienten kanssa! Sitten iltapäivällä kävimme Leenan kanssa pikavisiitillä tässä kyseisessä katolisessa orpokodissa, sillä siellä asuu kaksi entistä meidän orpolan lasta. Meidän orpolassa aiotaan järjestää todennäköisesti 18.1 juhlat entisille orpolan asukkaille, jotka asuvat tässä kulmilla ja samalla ehkä kastaa nämä nykyiset (eli todellakin pitäkää peukkuja että saan olla täällä vielä silloin!). Kaksi entistä orpolasta, kaksoset Emmy ja Hamarton ovat orpokodissa, sillä heidän isänsä ei voinutkaan huolehtia heistä vaikka hakikin lapset kotiin heidän täytettyään noin vuosi sitten kaksi vuotta. Kaksosille kävimme siis viemässä tiedon juhlasta ja samalla tutustumassa orpokotiin, jonka systeemi oli hyvin samantyyppinen kuin Mufindin: viisi taloa, viisikymmentä eri-ikäistä lasta. 

(Bonustehtävä: laske montako kertaa sana "orpo" esiintyy edellisessä kappaleessa jossain muodossa :D)

Härdelliä orpolalla!

Nyt kun kerran kilometripostausta aloin kirjoittaa niin tehdään se sitten kunnolla! Eli pikaiset kuulumiset meidän orpolalta, en ollut käynyt siellä kolmeen päivään, ja oli jo kova ikävä lapsia! Kaksoset ovat kasvaneet mielettömästi, varsinkin Brayson joka on oppinut myös nauramaan! Siskonsa Bless myös väläyttelee pieniä hampaattomia hymyjä joskus, mutta Braysonilta irtosi jo kunnon hymyt! Kuulemma kaksosten isä oli käynyt katsomassa lapsiaan, eikä ollut meinannut tunnistaa heitä, enkä ihmettele ollenkaan. 

Catherin seisoo ilman tukea koko ajan pidempiä aikoja (ei tietenkään silloin kun pyydän häntä seisomaan että voisin ottaa kuvan...), mutta rohkeus ei ihan vielä riitä kävelemiseen! Muutaman askelen tyttö on ottanut ilman tukea, mutta vielä eii han lähde kunnolla kävelemään. Myös meidän "kampurajalka"-Gabriel on alkanut seistä hetkiä ilman tukea!

Ehdin just saada kuvan kun Catherin seisoo!

-Heli

Ps. En ole ehkä blogin puolella maininnutkaan, että takapihallani asuu nykyään mangusti eli swahiliksi kicheche. Mangustit kuulemma syö käärmeitä, eli ilmeisesti paljon parempaa kämppistä ei edes voisi toivoa! (Okei joo, maailman paras kämppis lähti jo kotiin, mutta mangusti tulee hyvänä kakkosena!)