Ja lisää vauvapäivitystä

 Ja Loveness-päivitystä vaan tulee taas. Pole niille joita ei kiinnosta lukea minun pienen tyttöni kuulumisia, mutta tämän lapsen kanssa vietän nyt ison osan jokaisesta päivästäni! Loveness on jo hitsautunut hienosti osaksi minun ja kämppisteni elämää: meillä on vaipanvaihtopiste kylppärissä, vauvansänky makuuhuoneessa, tuttipullo keittiössä, kakkavaippapyykkirumba iltaisin (vesikatkoksen aikaan itse joesta kannetulla vedellä...), kuivuvia vauvanvaatteita auringossa pihalla ja harsoja, vauvanleluja, pikkuisia peittoja yms ympäri taloa. Marialla on vielä ollut muutamana päivänä puolitoistavuotias todennäköisesti sydänvikainen Eliza täällä, joten kamaa on kahden vauvan edestä.

Loveness oli ollut meillä kolme päivää, kun tajusin, etten enää melkein edes muista millainen hän oli ensimmäisenä päivänä. Kehitystä siis tapahtuu ihan mielettömällä vauhdilla. Päätin sitten kirjoittaa ylös edes silloin tällöin pikkuisen kehityksestä koneelleni, koska en millään enää kuukauden päästä muista, mikä oli lähtötilanne.

Ensimmäinen merkintä, koskien alkutilannetta, menee näin:

"Loveness on 13kk, hymyilee harvoin, itkeskelee suhteellisen paljon. Istuu huonosti (taittuu lantiosta kaksinkerroin). Ei jokeltele, kauhistunut ilme maahan laskettaessa, on passiivinen. Ei käänny mahalta selälleen eikä toisinpäin, eikä liiku millään tavalla, eli on selkeästi ikätasoaan jäljessä. Veltto, ei käytä kunnolla lihaksiaan. Tarttuu esineisiin mutta ote on heikko. Ei pidä päätä kunnolla ylhäällä mahallaan maatessa, mutta pystyy siihen, Leenan mukaan heikot selkälihakset. Entinen aliravittu, edelleen tosi hoikka."

Nykyään tämä pikkuinen tyttö jo hymyilee aika paljon ja nauraakin ajoittain. Kääntyy mahalta selälleen ja selältä mahalleen (ainakin pystyy siihen teoriassa), ja saa jopa kädenkin alta pois itse. Istuu koko ajan paremmin, ja kehittyy joka osa-alueella! Puristaa niin lujaa, että melkein saan nostettua hänet selinmakuulta istumaan niin että hän pitää sormistani kiinni. Pitää paljon erilaisia ääniä, ja suostuu istumaan sohvalla niin, että olen vain vieressä, ei tarvitse olla sylissä koko aikaa. Yrittää matkia taputtamista ja vilkuttamista. Ja jopa seisoo hetkiä pitäen käsistäni kiinni (siis minä en pidä kiinni, vaan pelkästään hän itse).Tunnistaa minut, ja luottaa minuun.

Eli todella hieno kehitys maanantain jälkeen! Tämä pieni tyttö selvästi tarvitsee vain vähän huomiota, stimulointia, leikkiä, hierontaa, jumppaa, treeniä, mutta ennen kaikkea jonkun joka rakastaa häntä.

Mutta kaikki ei ole aina ihan niin ruusunpunaista. Lovenessilla on paljon erilaisia infektioita: jaloissa hänellä on ollut aikaisemmin joku en-nyt-muista-mikä-syyhy, josta on arpia jäljellä. Korvatulehdus on kestänyt jo ties kuinka kauan, alussa korva märki, ja nyt edelleen haisee infektoituneelle. Myös keuhkoissa lienee joku tulehdus, koska hengitys rohisee tosi pahasti. 

Tämä on sinänsä jo huolestuttavaa, mutta vielä huolestuttavampaa siksi, koska jatkuvat infektiot voivat olla HIVn merkki varsinkin alueella, jonka HIV-yleisyysprosentti on maan korkeimpia ja AIDS on arkipäivää vähän joka talossa ja tappaa ihmisiä ja jättää lapsia orvoiksi.

Tänään lähdettiin sitten Mdabulon klinikalle HIV-testiä varten (Loveness on testattu ja todettu negatiiviseksi vastasyntyneenä, mutta tulos ei välttämättä ole luotettava pieneltä vauvalta). Marialla oli mukanaan Eliza, ja minulla tietenkin Loveness. Pakkasimme mukaan (kesto)vaippoja, vaihtovaatteita, ruokaa (jonka kokkailin eilen illalla ihan itse), maitoa, leluja, lusikat, lautaset, wet wipesit, harsoja.... Alan pikkuhiljaa arvostamaan pienten lasten äitejä ihan eri tasolla. No anyway aamulla pakkasimme muksut autoon ja lähdimme kuoppaista ja mutaista tietä pitkin matkaan.

Mdabulossa todettiin, että kumpikin lapsi on onneksi HIV-negatiivinen, eli ilmeisesti infektioherkkyys johtuu vain aliavitsemustaustasta. Selvisi myös, että minun lapseni on aneeminen ja edelleen aliravittu (vaikka on ollut orpokodissa ehkä vuoden, ei ihan ugali ja pavut riitä...), joten ruokapuoleen saa panostaa ihan tosissaan! 

Ei kuvia, vaikka tytöstä on ihania kuvia olemassa, mutta ne ei ole nyt tässä...

-heli

Ps. Nyt suuntaamme Karolinan ja Marian kanssa Fox Lodgelle syömään Oikeaa Ruokaa! Ihanaa. Koko lodge ja sen ravintola sekä baari ovat vain meitä varten auki, koska lodgella ei ole vieraita, ja saamme silti jopa alennusta ruuasta!