Harkitsemattomia juttuja, jotka menivät kuitenkin ihan hyvin

Täällä on tullut tehtyä juttuja, jotka ovat olleet ehkä vähän harkitsemattomia. Täällä ollaan kuitenkin kehitysmaassa, joka ei todellakaan ehkä ole mikään maailman turvallisin. Olen, tai paremminkin olemme kuitenkin tehneet täällä sellaisia asioita, jotka olisi ehkä kannattanut jättää tekemättä, mutta loppupeleissä kaikki on kuitenkin mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tässä muutama sellainen, joista ainakin osan olen varmaan jo kertonutkin, mutta haluan nyt muistuttaa itseäni siitä, mikä on järkevää ja mikä taas ei, ja yritän vakuuttaa itselleni että se tuleva Malawinreissu menee kuitenkin ihan hyvin.

Äiti, tämän postauksen lukeminen ehkä kannattaa jättää tähän!

Tänne tuleville annetaan usein yksi ohje: älä liiku ulkona pimeällä. Ilembulan sairaalan alueella nyt voi vielä kyläpaikasta mennä pimeän tultua kotiin, mutta kylällä ei pahemmin kannattaisi liikkua. Yhtenä kauniina iltana sitten päätimme lähteä kylälle katsomaan jalkapallo-ottelua kello 22.30! Oli pilkkopimeää, koirat haukkuivat kauppojen pihalla. Olihan meitä sentään viisi, joista kaksi miehiä, mutta silti. Ottelua oli kanssamme katsomassa pari-kolmekymmentä paikallista miestä. Kaikki meni kuitenkin hyvin.

Ellalla oli ongelmia Vodacomin netin kanssa, joten kysyimme Makambakon Vodashopista apua. Meitä ei osattu auttaa, mutta joku nuori mies lähti meitä opastamaan seuraavaan paikkaan, jossa ehkä osattaisiin auttaa, ja sieltä aina seuraavaan ja seuraavaan, kun missään ei tiedetty asiasta. Loppupeleissä seurasimme paria kolmea miestä pitkin kapeita, epämääräisiä kujia niin, että joka kerta kun puhuimme keskenämme että "okei tän pidemmälle ei enää mennä", alkoi edessäpäin näkyä isompi katu. Kaikki meni kuitenkin hyvin, vaikkei ongelmaa saatukaan fiksattua.

Kehitysmaissa ei voi samalla tavalla luottaa poliisiin, kuin mitä meillä Suomessa on totuttu! Valtion virkamiehet ovat lähes poikkeuksetta korruptoituneita, eikä homma toimi samalla tavalla kuin länsimaissa. Kyllä, kannattaa siis ehdottomasti hypätä poliisiauton lavalle, kun poliisit vilkuttelevat ikkunoista, että hypätkää kyytiin. Kaikki meni kuitenkin hyvin, eivätkä poliisit huolineet edes rahaa maksuksi kyydistä.

Sitten on niitä juttuja, jotka eivät ole omaa tyhmyyttä, mutta jotka ovat silti vähän inhottavia kokemuksia. Liikenne on täällä katastrofaalinen: ajetaan tuhatta ja sataa, ohitellaan hulluissa paikoissa eikä haittaa jos poiketaan vähän vastaantulevien kaistalla. Tienvarret on täynnä ruttaantuneita autoja, hiiltyneitä rekkoja ja kaatuneita busseja. Inhottavimmat liikennekokemukseni siis jaossa nyt, karibu!

Viimeksi kun oltiin Ellan kanssa menossa Njombeen bussilla, pelotti ihan tosissaan. Pelkään monesti täällä autossa, ja suljen silmät kun bussi tai rekka ajaa holtittomasti vastaan. Njombeen mentäessä pikku dalladallamme ajoi varmaan jotain 150km/h (no ei ehkä ihan mutta tosi lujaa anyway) mutkaisella tiellä, ison osan ajasta vastaantulevien kaistalla niin, ettei todellakaan voinut nähdä tuleeko joku mutkan takaa vastaan vai ei. Pidin Ellaa kädestä kiinni ja hoin "mekuollaanmekuollaanmekuollaan!" Ellan yrittäessä rauhoitella: "eikä kuolla, mä oon rukoillu!" "Ei kiinnosta, mekuollaanmekuollaan!" Eihän me sitten kuoltu, mutta oltaisiin voitu! Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin.

Oltiin tulossa sairaala-autolla iringasta, ja pysähdyttiin makambakoon jättämään Jenni Njomben bussiin. Makambakossa oli jo hämärää ja tosi paljon porukkaa, ja miehet yrittivät väkisin saada automme ovia auki, ilmeisesti tosin saadakseen Jennin äkkiä lähdössä olevaan bussiin. Lievästi sekasortoinen tilanne kuitenkin siis. No, siinä sitten oli tien laidassa bussi puoliksi tiellä, pysähtyneenä. Lähdimme ohittamaan sitä, kun samaan aikaan vastaan tulee  pieni rekka (siis ei mikään täysperävaunu, mutta kuitenkin siis iso auto) ja sairaalan autokin on sellainen että sinne mahtuu ehkä 10 ihmistä, eli periaatteessa siinä tiellä oli rinnakkain kaksi ja puoli isoa/isohkoa autoa. Ehdin ajatella vain, että "me ei mahduta tosta!" ja pistää silmät kiinni, kun kuului jo kova pamaus ja raapiva ääni! Siitä rekasta irtosi sivupeili, joka siis oli osunut meihin ja raapinut auton kylkeä! Läheltä siis liippasi, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin.

Että sellaista täällä. Mutta Tansaniassahan mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Ja menee ihan hyvin, ja hauskaa on, vaikkei aina niin järkevästi juttuja tekisikään....

-heli

Ps. Ellu hei, unohdinko jonkun jutun? :D tuntuu ihan siltä mutta en tiedä minkä...