Täällä on nyt ollut vähän hiljaiseloa blogin puolella, olen ollut jo mitä, huimat viisi päivää postaamatta! Olen vaan testannut että kenellä tulee ikävä jos en kirjoittele.... No en nyt oikeasti, mutta kun ei täällä nyt niin paljon ole tapahtunut. Täällä ei siis paljon mitään uutta auringon alla, mutta kerronpa nyt kuulumisia vähän kuitenkin.
Orpolapset ovat oppineet tosi paljon uutta, mitä haluaisin hehkuttaa koko maailmalle, mutta kun tiedän että ketään, joka ei ole tavannut niitä lapsia, ei kiinnosta kuulla että Abigaililla on jo kaksi hammasta tai että Hekima melkein jo ryömii. Tai että Catherin ottaa jo monta askelta, Joshua muutaman ja Gabrielkin seisoo ilman tukea. Ja vaikkei teitä kiinnostaisikaan, haluan silti vielä sanoa että Adela oppii koko ajan uusia sanojakin, ja ensimmäinen kahden sanan lausekin, "ua hapa", on virallisesti sanottu. Samoin muut lapset ovat oppineet uusia sanoja, Abigail istuu jo ilman tukea ja kääntyikin kerran mahalta selälleen ja molemmat kaksoset hymyilevät. Siinä teille orpolapsiraporttia, halusitte tai ette :)
Minulla on uusi kämppis, kolmekymppinen Anniina Suomesta. Anniina on itseasiassa sattumalta Ellan pikkuserkku, pieni maailma. Anniina on reppureissannut joulukuun puolivälistä asti Keniassa ja Tansaniassa ja tuli nyt noin viikoksi Ilembulaan orpolapsia hoitamaan, ja pelasti minut siitä sosiaalisesta tyhjiöstä! Ihan saada edes suunnilleen samanikäistä (mitä meillä nyt on ikäeroa, 11 vuotta? ) ja samanhenkistä seuraa illoiksi ja apua orpolalle!
Torstaina menen käymään Malawin rajalla Ashan kaverin kyydillä! Pitäkää peukkuja että homma tosiaan onnistuu niin, että vain käyn pyörähtämässä rajalla, olen nyt muutamasta lähteestä kuullut että sen pitäisi olla ok niin! Muuten olen sitten jossain yötä perjantaihin asti, ja tulen sitten takaisin. Äiti tosiaan sai Suomesta käsin paluulentoni järjestymään niin, että saavun Helsinki-Vantaalle toivottavasti 8.3. illansuussa.
Mitäs vielä? Orpolan juhlat on lauantaina ja alkuviikosta olisi tarkoitus suunnata sitten tosiaan Mufindiin päin. Näitä Ilembulan lapsia rakastan ihan mielettömästi, ja on todella harmi jättää heidät tänne, melkein tuli itku yhtenä päivänä orpolalla kun tajusin kuinka vähän aikaa on jäljellä! Varsinkin kun ison osan näistä lapsista olen kerran jo viime keväänä hylännyt, ja nyt taas :( tekisi mieli vain jäädä tänne, mutta en kyllä silti voi. Mufindi on mahtava paikka, ja sielläkin varmasti riittää tekemistä, ja uudet kokemukset odottavat minua siellä!
No joo, siinä se kai oli, eipä täällä sen ihmeempiä :)
-heli
Nzuri sana Abigail na kaikki muut! <3
VastaaPoistaNiinpä! Hehe ketään muuta ei sit varmaan kiinnostakaan niitten kuulumiset.. :D
PoistaHeli, äläpäs nyt, sillä kyllä vaan kiinnostaa! Pitää vain vähän pidätellä, etten joka kerta olis täällä suuna päänä. Hoitelen itse kaksi, joskus kolmekin päivää viikossa vajaan kahden vuoden ikäistä ainokaista lapsenlastani (mjukuu wangu), Pikku Jiitä. On siis hallussa taas uudelleen hampaiden puhkeamiset, kävelyn aloittamiset, uhmanpoikaset sun muut arjenilot kúten ensimmäiset sanat. Ihmettelen aina pikkuisen luottamusta, joka ei synny kättelyssä, vaan joka vahvistuu tapaamisten toistuessa ja pienissä hellissä kohtaamisissa.
VastaaPoistaKirjoitat kaikesta, niin orpola-arjesta, vähäisen vapaa-ajan vietosta, Zulean koettelemuksista kuten myös omista pohdikeluistasi niin kiehtovasti ja ajatuksia herättävästi, ettei kyllä jää yhtään päivitystä väliin. Käyn siis vähintään kerran päivässä kurkkaamassa, mitä Ilembulaan kuuluu ja mitä siellä oikein tapahtuukaan.
Harmikseni huomasin, ettemme tapaakaan Tansaniassa, koska ehdit lähteä sieltä ennen, kuin me lennämme sinne maaliskuun 10. päivänä. :( Olin uskonut, että kohtaisimme...
Toivon hartaasti, että keikka Malawin rajalle onnistuu toivomallasi tavalla!
Aurinkoisia päiviä sekä sopivasti ilmaa raikastavia (ja maissiapeltoja helliviä) sateita väliin!
Hei kiitos taas tosi ihanasta kommentista! Olen kirjoittanut usein vähän kehnolla inspiraatiolla, eli tosi kiva kuulla että tykkäät silti!
VastaaPoistaJa voi vitsi, todella harmi ettei ehditä tapaamaan täällä, mutta ehkä törmätään joskus jossain!
Kyllä vain kiinnostaa kuulla pienten kehityksestä. Ovat tulleet "tutuiksi" kirjoittelusi ja kuvien myötä. Jokainen päivä alkaa Annikan ja sinun blogiisi kurkkaamalla uuden postauksen toivossa. Turvallista Malawin matkaa. -Mummu-
VastaaPoistaVoi vitsi, kiva kun kiinnostaa :) eipä ole enää kovin kauaaa kun pääsen kertomaan juttuja ihan kasvotustenkin, puoltoista kuukautta enää!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiinnostaa tietysti! Hienoa kun pääset jatkamaan matkaa eteenpäin ja kokemaan uusia seikkailuja. Minulle tulee kuitenkin suru puseroon kun en enää kuule mitä muksuille kuuluu. :(
VastaaPoistaOnneksi kuitenkin voin lukea jatkoseikkailuista Mufindista ja ympäristöstä! :)