Orpolan juhla

Heippa ja terkut Mufindista! Täällä on nyt se tilanne, että Ilembulan nettiyhteyteni siis toimi viimeksi perjantaina illalla, joten siksi olen ollut tavoittamattomissa. Täällä Mufindissa pitäisi olla wi-fi iltaisin in the big house, mutta yllätysyllätys se on nyt ollut rikki varmaan kuukauden, eikä sitä ole vieläkään saatu korjattua, TIA (This Is Africa). Fox lodgella kuitenkin on wi-fi, mutta lodgelle on matkaa muutama kilometri (ylämäkeen), joten sitä ei ehkä joka päivä tule käveltyä nettiyhteyden perässä..... No enivei, kirjoitin lauantaina yhden postauksen jota en tietenkään kuitenkaan saanut sitten julkaistua, joten kuten lupailin, niin tässä se nyt tulee! 

18.1.2014 (huomaatkaa siis että tämä ja edellinenpostaus ovat väärässä järjestyksessä!)

Tänään oli ihana päivä! Orpolalla siis järjestettiin juhlat entisille orpolapsille, ja oli aivan mielettömän kivaa!

Ensin siinä hengailtiin meidän lasten kanssa, kun mamat kokkailivat juhlaruokaa Ashan ja Marian avustuksella, ja porukkaa oli kantamassa tuoleja, koristelemassa, virittelemässä musiikkeja.... Aamu meni suht leppoisasti kun porukkaa oli tarpeeksi paikalla ja lapsilla riittävästi sylejä ja ihmeteltävää. Pikkuhiljaa paikalle alkoikin sitten valua orpolapsia ja juhlat saatiin kunnolla käyntiin.

Lapsia oli aika monta Mafingan orpokodista, jonne viedään Ilembulasta lapset, joilla ei ole sukulaisia. Lisäksi oli sukulaisten luona asuvia orpolapsia, sekä läheiseen katoliseen orpokotiin viedyt kaksoset Emmy ja Hamarton sekä minunkin vanha tuttuni, rakas pieni Raymond. Näiden kaikkien kolmen kohdalla on käynyt niin, että isä on ottanut lapsensa kotiin muttei ole voinutkaan huolehtia, ja lapset on kaikki laitettu katoliseen orpokotiin, joka sinänsä on aivan hyvän oloinen orpokoti! 

Emmy ja Raymond

Lisäksi paikalla oli entisiä orpoja, jotka nyt ovat jo aikuisia, joukossa mm. Leenan kasvattilapset Asha, Noel ja Maria sekä orpolan puutarhuri, ontuva Jordan, joka on kuulemma ollut toinen orpolapsi, joka orpolaan on ikinä tullut (mm. tämän faktan ymmärsin yhdestä swahilinkielisestä puheesta, hyvä minä!). Yhteensä entisiä orpolan asukkaita oli paikalle päässyt yli 20, ja melkein joka lasta kohden yksi saattaja, sekä orpolan omat lapset, mamat, ja lähes kaikilta sairaalan osastoilta edustus, sekä jonkin verran muutakin porukkaa, eli jengiä kyllä riitti!

Juhlaan kuului ensin ihan yleistä chillailua (Mafingan orpokodin isommat lapset halusivat koko ajan kuvailla kamerallani:D) ja sen jälkeen ohjelmaa, eli puheita swahiliksi, laulua, tanssia, ja viimeiseksi tietenkin järkyttävän iso lautasellinen ruokaa. Nämä tansanialaiset juhlat on ihan superhauskoja ja aina saa nauraa vedet silmissä vaikka puheesta ei paljon ymmärtäisikään (vaikka oli kyllä hauska huomata, kuinka paljon ymmärsin!). Me suomitytöt (minä, Anniina ja Mufindista Leenan kanssa pariksi päiväksi Ilembulaan saapunut Karolina) istuimme ja tanssimme ohjelman ajan siellä paikallisten seassa, ja se oli todella paljon kivempaa kuin yleensä tapahtuva järjestely, jossa valkonaamat jotenkin "ylennetään" istumaan jollain kunniapaikalla, mikä on minulle tosi ahdistavaa, en haluaisi esittää olevani jotenkin arvokkaampi kuin muut!

Jonkun lapsen taidekuva

Anyway, meinasi kyllä itku päästä tänään pariinkin otteeseen: ensin, kun Leena ja Anniina tulivat orpolalle. Heidän nimittäin piti hakea katolisesta orpokodista Emmy ja Hamarton, mutta mukana oli myös pikkuinen Raymond, joka tosiaan oli viime keväänä meidän orpolan vanhin lapsi! Oli ihan superihanaa nähdä "Reiska" taas! Ja itku meinasi päästä monta kertaa, kun Ray nukkui sylissäni varmaan tunnin, ja istui sylissäni oikeastaan koko juhlan ajan! Siis en osaa edes kertoa, kuinka ihanaa oli nähdä se rakas lapsi uudelleen!

Itku meinasi päästä (jep, tunteellinen päivä, huomista odotellessa!) kun juhlan loputtua menin keittiöön, jossa kaikki mamat olivat syömässä. Kerroin heille, että huomenna on viimeinen päiväni, enkä enää siis näkisi heitä kaikkia, ja kiitin heitä kaikesta. Ja jos jo mamojen hyvästely teki tiukkaa, niin entäs sitten lapset... Huomenna pitäisi hyvästellä ne muksut, en ehkä tiedä miten kestän! 

No anyway, mielettömän ihana päivä! Siis olen edelleen niin innoissani etten edes osaa kertoa, siis ihana juhla, ihana Raymond, ja ihanaa nähdä kaikki mamat vielä yhdellä kertaa, että sai sanottua heipat! 

-heli

Ps. Liisa ja Malla, voin lähettää sähköpostilla/facebookissa jotain kuvia esim. Immasta, Emmystä ja Hamartonista, jos kiinnostaa? Ja jos joku muu entinen orpolan vapaaehtoinen lukee tätä, niin kerro ihmeessä jos kiinnostaa nähdä enemmän kuvia nimenomaan noista kolmesta!