Aika pienistä jutuista tulee luksusta täällä. Vai koska muka rupesin pitämään luksuksena sitä, että pääsee aikaisin nukkumaan kun netti toimii myös päivisin, eikä vain yöllä? Tai sitä, että vessanpönttö vetää vessapaperinkin sisuksiinsa? Superluksuksena 3G-verkkoa, jossa pystyy puhumaan facetimessä kuvan kanssa melkein ilman katkoksia ja Skypessä joko kuvan tai äänen kanssa? Vastauksena omaan kysymykseeni tietysti on, että melkein kolme kuukautta sitten, kun saavuin Tansaniaan.
Tulin Njombeen hotellilomalle lähinnä juuri nopean netin perässä: saisin googlailtua juttuja sitä Malawinmatkaa koskien, ja skypetettyä Suomeen. Luksukseen kuuluu myös tietysti hyvä ruoka (en muista koska olisin mennyt noin täydellä vatsalla nukkumaan!), ja lämmin suihku, jonka vesi on läpinäkyvää eikä ruskeaa kuten Ilembulassa on nyt jonkun aikaa ollut. Palvelu hotellissa on aika olematonta ja ruuan tulossa kestää helposti tunti-puolitoista vaikka olisin ainoa asiakas, mutta tähänkin tottuu ja näin toisella kertaa tiesi jo mitä haluaa ja mitä on mahdollista saada. Ihan kiva tuo Chani hotel oikeasti on, ja tällä kertaa huoneeni vessan katto ei edes ollut umpihomeessa kuten viime kerralla!
Njombessa sen skypetyksen lisäksi hengailin Jennin kanssa, ja kävin heillä kylässäkin, mutta siinäpä se pitkälti olikin! Suurin osa ajasta meni tosiaan nopean netin parissa, ja facetimessä ja skypessä puhuin kahtena iltana yhteensä varmaan ainakin kuusi tuntia. Njombeen päin pääsin pummilla, kun Jenni oli hostäitinsä kanssa käymässä Ilembulan sairaalalla, mutta takaisinpäin tulinkin sitten kahdella täydellä bussilla. Ensimmäinen bussi oli sellainen vähän isompi bussi, se oli pitkänmatkanbussi Mbeyaan. Siihen bussiin olisi suomessa monen sadan kilometrin matkalle otettu tasan neljäkymmentä ihmistä, koska bussissa oli kymmenen riviä penkkejä.
Bussissa oli 70 ihmistä plus sylilapset. Plus matkatavarat, joihin kuului luonnollisesti mm. jauhosäkkejä.
Toisessa bussissa istuin lähinnä patjan alla, koska vieressäni istuva mies oli ostanut patjan, joka piti tietenkin saada kotiin. Lisäksi dalladallassa oli mm. ainakin kymmenen säkkiä banaaneja ja kolmemetrinen rautatanko (olin ihan varma eträ sitä ei saada bussiin sisälle, mutta saatiin kuitenkin!)
Eipä tässä muuta sitten taas, pysykää linjoilla, luonnoksissa odottelee kaksi postausta nettiyhteyttä ja julkaisuaan! En viitsi kolmea postausta julkaista putkeen, joten saatte vähän odotella :)
-heli
Ps. Ei kuvia, koska niitä ei nyt paljon ole: Njombessa näyttää samalta kuin viimeksikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti