sometimes you just have to close your eyes and jump

Halusin aina lähteä vaihto-oppilaaksi. Äiti ei antanut. Olisin ollut kuulemma liian nuori, liian kaukana kotoa, liian pitkän aikaa.

Sitten keksin sen idean: pidän välivuoden, ja lähden au pairiksi! Ranskaan vaikka. Osaan kieltä, rakastan Pariisia ja tykkään hoitaa lapsia, täydellinen kombo siis! Ei muuta kuin isäntäperheen etsintä käyntiin. Syyskuussa voisin vaikka lähteä, vähänkö kivaa!

 Mutta aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan.

Ei löytynyt sopivaa perhettä. Mutta en minä ainakaan Suomessa koko välivuottani vietä. Tehdään siis suunnitelma B:stä suunnitelma A. Suunnitelma B on ehkä kalliimpi, vaarallisempi, hullumpi ja kielellisesti kannattamattomampi, mutta minulla on unelma, rakkaus ja vain yksi elämä.

Eli täältä tullaan Tansania!

Kuten kerroin edellisen blogini melkein viimeisessä postauksessa, minulla on edelleen unelma Afrikasta. Sen lisäksi rakastan eräitä pieniä kiharapäitä erään kylän orpokodissa.  Minun sydämeni vetää minua sinne takaisin, vaikka järki olisikin vähän vastaan. Nyt kuitenkin mennään eikä meinata.

Eihän Elia ole kadottanut hymyään? 

Lento kohti Daria lähtee 16.10.2013. Takaisin olisi tarkoitus suunnata tammikuussa tai maaliskuussa (toivottavasti maalis). Sillä välillä olisi tarkoitus itsenäistyä, laajentaa maailmankuvaa, matkustaa ekan kerran ikinä yksin, oppia ehkä vähän uutta kieltä, tutustua ihmisiin, nähdä pieniä rakkaitani. Elää.

Palailen asiaan, pysykää linjoilla!

-Heli

 

ps. Jos vielä tässä vaiheessa mietit, että kuka olen ja mistä tässä koko jutussa oikein on kyse, toivotan sinut tervetulleeksi myös edelliseen blogiini, jonka aloituspostaus on hiukan selkeämpi. ;) Lupaan myös avata tätä koko suunnitelmaa vähän enemmän jossain vaiheessa :)