Olipa kerran unelma. Unelma, joka minulla on ollut aina, aikaa ennen sen epämääräisintä muotoa en edes pysty muistamaan.
"Joskus vielä lähden Afrikkaan auttamaan köyhiä", ajattelin joskus pienenä. Miksi, sitä en tiedä. Kai se tuli jostain syvältä sisältä.
Unelma alkoi saada selkeämpiä muotoja. Ilembulaan, orpolapsia hoitamaan, keväällä 2013. Varmaan melkein viisitoista vuotta ajatuksen ensimmäisistä alkuhetkistä. Unelma toteutui.
Luulisi, että kun unelma toteutuu, se lähtee pois, väistyy jonkin toisen unelman tieltä. Ei, se vain muutti muotoaan. Tuli uusi unelma, joka oikeastaan oli se sama unelma hiukan muunneltuna: Ilembulaan ja Mufindiin, orpolapsia hoitamaan, viisi kuukautta alkaen lokakuusta 2013.
Ja unelma toteutui. Taas.
Matka on vielä hiukan kesken, mutta voin silti jo nyt sanoa niin. Olen ollut matkalla nyt yli neljä kuukautta, ja takana on jo nyt paljon huikeita juttuja. On uusia ystäviä, kavereita ja tuttuja, suurin osa aivan ihania. On kokemuksia, joita en ikinä olisi uskonut saavani. On paljon rakkaita lapsia, joiden jättäminen tähän maahan on ollut todella raskasta.
Täällä olen kokenut paljon. On ollut naurua, itkua, uusia opittuja asioita, niin minulla kuin lapsillakin. On ollut bedbugs, hyttysiä, hämähäkkejä, kirppuja ja kuolemaa. Viini-iltoja, luksusdinnereitä, riisiä ja papukastiketta. Rankkoja kokemuksia, aliravittuja lapsia ja köyhiä ihmisiä rikkinäisissä vaatteissaan. On ollut suunnatonta rakkautta pieniä ihmisiä kohtaan, on ollut todella raastavia hyvästien hetkiä. Hymyjä työn lomassa, iloisia tervehdyksiä aikaisin aamulla, lasten kikatusta ja hysteeristä huutoa.
Olen itsekin oppinut jotain, itsestäni, muista ja elämästä. Tiedän ehkä vähän paremmin kuka minä olen, mitä minä haluan ja mikä tässä elämässä on tärkeää juuri minulle.
Ja entäs sitten se sydämeni? Se, jota lähdin hakemaan takaisin Tansaniasta?
Se jää tänne. Voin yrittää joskus tulla hakemaan sen pois, mutta se tuskin onnistuu. Mutta kyllä minä tänne takaisin tulen, vielä joskus.
-heli
Ps. No nyt näitä postauksia tulee ihan tosissaan tiuhaan tahtiin, mutta kun kerrankin on netti, joka toimii. Tämä oli kuitenkin viimeinen valmiiksi kirjoitettu postaus! Kolmessa edellisessä postauksessa taisin unohtaa mainita Mufindin lastenkylän kakkostalon uusimmasta lapsesta. Pienen pojan Yohanan äiti kuoli synnytykseen 1.3, ja muutamaa tuntia myöhemmin Yohanan täti toi lapsen orpokotiin. Yohana on iso (no Tansanian mittakaavassa oikeasti iso vastasyntynyt, 3,5kg) ja terve vauva, joten vaikka lapsi joutuikin heti elämänsä alussa eroon äidistään, on elämälle kuitenkin suhteellisen hyvät edellytykset.
Ja sitten vähemmän kivat uutiset Igoda Children's villagesta: 12-vuotias AIDSia ja tuberkuloosia sairastava todella sairaalloinen Nache oli ainakin minun viimeisinä Mufindin-päivinäni korkeassa kuumeessa, yski ja oksensi. Nache on mukava ja älykäs poika, mutta todella heikko ja sairas, eikä ole koskaan aloittanut koulua, koska ei jaksaisi kävellä sinne. Nache viettää päivät päiväkodissa itseään puolet nuorempien lasten kanssa, ja ehkä siksi vaikuttaa hiukan masentuneelta. Nyt en ole kuullut uusimpia uutisia Nachesta, mutta pidetään peukkuja että Nache vielä paranee, vaikka tässä kyllä voi käydä huonostikin!
Hei, löysin blogisi aivan hiljattain, ja tykkään kovasti! Olet paitsi lahjakas kirjoittaja, myös äärettömän rohkea, kun lähdit Afrikkaan auttamaan hädänalaisia ja etsimään itseäsi. Minulla olisikin kysymys nimenomaan päätöksestäsi lähteä, sekä kokemuksestasi ylipäänsä. Olen itsekin tehnyt hieman vapaaehtoistyötä Suomessa (minkä töiltä, harrastuksilta, poikaystävältä, jne. ehtii), ja olen aina halunnut Afrikkaan tekemään vapaaehtoistyötä - tavallaan olet itse juuri toteuttanut minun unelmani.
VastaaPoistaSiksi haluaisinkin tietää muutamia asioita kokemuksestasi, mikäli vain ehdit vastata kysymyksiini. Minkä järjestön kautta pääsit tekemään vapaaehtoistyötä, ja mitä tämä kokemus kustansi sinulle? Haluaisin myös tietää hieman siitä, millaiset tunnelmat sinulla oli ennen lähtöä; pelottiko sinua lainkaan esim. oman turvallisuutesi puolesta, tai siitä, miten pärjäät Afrikassa? Jos voisit vastata näihin kysymyksiin, olisin erittäin kiitollinen. Pahoittelut romaanistani. :-D
- M
Heippa! Tottakai vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin, itseasiassa en muuta tekisikään kuin puhuisi tansaniasta!
PoistaEli siis tosiaan lähdin ihan ilman mitään järjestöä, eli ihan omakustanteisesti ja itsenäisesti olen matkalla :) juuri laskin että pelkästään lennot ja majoitus (Johon sisältyi ruoka)ilembulassa ja mufindissa maksoivat yhteensä 3600e tämän melkein 5kk ajalta. Lisäksi tuli tietysti sitten viisumi, viisuminuusinta, lennon siirto (kune n lähtenykään kotiin alunperin varaamallani lennolla) ja kaikenlaista muuta sälää tietysti päälle.
Ja ennen lähtöä totta kai jännitti aika paljonkin, olen kuitenkin vasta 19 ja ensimmäistä kertaa ihan yksin matkalla. Toisaalta kuitenkin olin Tansaniassa juuri viime keväänä äitini kanssa (edellisestä matkastani kertoo toinen blogini destinationilembula.blogspot.fi), joten tiesin aika hyvin, minne olen lähdössä, eli sinänsä tämä nyt ei kuitenkaan ollut mikään suuri hyppy täysin tuntemattomaan! Mutta kuten sanottu, päivääkään en vaihtaisi pois, enkä todellakaan ole katunut hetkeäkään että lähdin!
Jos jäi jotain kysyttävää tai vaikkei olisikaan jäänyt niin ota ihmeessä yhteyttä uudelleenkin, tosi mielelläni kerron tästä matkasta!
Kiitos nopeasta ja hyvästä vastauksesta!
VastaaPoistaJos mielelläsi keskustelet kokemuksestasi, niin minulla kyllä kysymyksiä riittää. :) Missä yövyit matkasi aikana, ja miten pääsit tekemään vapaaehtoistyötä kohteessa, kun et mennyt minkään järjestön tms. kautta, vai oliko sinulla entuudestaan tuttuja Tansaniassa ? Olisi mielenkiintoista myös tietää, olivatko kulttuurierot, ilmasto, kieli, tavat ja tottumukset suuri shokki päästessäsi Afrikkaan, vai totuitko heidän tapoihinsa nopeasti? Tietysti olit jo ollut aiemmin Afrikassa ja avarakatseiset ihmiset sopeutuvat mihin tahansa. :-) Kiitos paljon!
- M
Hehe no joo, eli siis tosiaan olin nyt kolme kuukautta Ensin Ilembulan orpolassa, joka on sairaalan alueella. Sairaalalla on myös vapaaehtoismajoituksia aika paljon, jotka maksavat 25000tsh eli noin 12e yö, ja siihen kuuluu aamupala-lounas-päivällinen. Ilembulaan pääsi ihan vaan laittamalla sairaalan organisoijamirhelle brycesonille sähköpostia, sinne orpolaan voi oikeasti vain mennä.
PoistaMufindissa meno on vähän organisoidumpaa siinä mielessä, että siellä toimii ihan oikeasti järjestö, foxes NGO (löytyy facebookista) ja tein tavallaan heille töitä, vaikken ollutkaan siellä heidän kauttaan. Sinnekin siis vain ilmoitin että hei, haluaisin tulla, mahtuuko vapaaehtoistaloihin? Ja sitten vaan menin. Siellä on hiukan kalliimpaa asua, muistaakseni about 19e/päivä. Tottakai leenasta oli paljon hyötyä koko matkan järjestelyssä, leena on siis asunut tansaniassa yli 30 vuotta.
No täällä tosiaan tuntui ensimmäisestä päivästä asti siltä, että kaikki on juuri oikein, eli suurta kulttuurishokkia ei pahemmin tullut. Sitä en muista, tuliko viime keväänä.... Joka päivä oppi, koki, näki jotain uutta, mutta uskon että suomeen päin tullessa shokki on pahempi.
Toivottavasti vastasin nyt edes suunnilleen kaikkin kysymyksiin, voin yrittää suomessa sitten vielä vastata enemmän kunnolla, täällä on huono yhteys ja kaikkea. Mutta mulle voi laittaa kyllä myös sähköpostia, varpeheli@gmail.com tai pyytää vaikkaa fb kaveriksi tai jotain, jos haluaa jutella kunnolla. :)