Olen yrittänyt sisäistää, mihin olen tulossa takaisin. Tässä yhtenä päivänä Mufindin-kodissamme aloimme Karon kanssa pohtia, että mitä kaikkea siellä Suomessa oikein onkaan, ja innostuimme ihan oikeasti:
"Kelaa et suihkussa voi säätää sitä lämpötilaa yhdestä nupista!"
"Joo ja siis et lämmintä vettä tulee, aina!"
"Ja vettä ylipäätään tulee!"
"Ja se suihku toimii, siis tieksä se juttu siellä ylhäällä mistä vesi tulee!"
"Joo ja sit on sauna!"
"Ja pesukone!"
---
"Mieti et Suomessa on juttuja mitä ees Neemassa ja Iringassa ei oo"
"Nii ja Neemassa kuitenki on kaikki luksuselämän elementit! Mieti nyt, lämmin suihku, sähkö, telkkari, netti ja ruokaa!"
"Joo ja Iringassa on kauppoja! Mieti sit Suomessa, ku voi ostaa mitä vaan, millon vaan!"
"Nii, jos vaikka alkaa tekee aamukolmelta mieli suklaata ni sitä voi vaan käydä ostamassa ABCltä!"
"Niinpä! Ja kaupasta saa niinku oikeesti siis ihan kaikkea!"
---
"Ja sit sähköä on koko ajan!"
"Jep, ei tarvi miettiä et millon voi ladata kännykän!"
"Ja siihen kännykkään voi puhua talossa sisällä!"
"Ja voi vaikka kävellä ympäriinsä ku puhuu!"
"Voi puhua maratonpuheluita ilman et creditit loppuu kesken kaiken!"
"Ja kuulee koko ajan mitä toinen sanoo ja se toinen kuulee myös kaiken!"
---
"Siis muistaksä, et on olemassa semmosia isoja rakennuksia, isompia ku Neema, missä on niinku monta kauppaa sisällä!"
"Ja koska sä oot viimeks nähny sellasen kaupan, mihin niinku astutaan sisälle, ja siellä myydään vaatteita? Siis vaatekauppa?"
"Öö oota mä mietin... Marraskuun lopussa Njombessa oli yks!"
---
"Ja nettiinki voi päästä enemmän ku kerran tai pari viikossa!"
"Ja se toimii! Ja kaikki sivut saa auki, nettipankin, blogin ja sähköpostinkin!"
"Nii, heti ekalla yrityksellä! Ja se on vielä nopeekin!"
---
No joo, myönnän että me jopa ehkä hiukan saatoimme liioitella, kyllä me nyt oikeasti vielä muistamme mikä on ostoskeskus, vaikka pelkästään Prisman ajatteleminen saa juuri nyt pään ihan pyörälle, kun miettii kaikkia niitä ihmisiä, tavaroita ja valinnanmahdollisuuksia. Mutta ihan oikeasti kävimme nämä keskustelut innostuneesti, sellaisella "vau ja oikeesti sellanenkin on mahdollista!"-äänensävyllä. Ilmeisesti neljä ja puoli kuukautta riittää oikein hyvin kaikenlaisten juttujen unohtamiseen!
Mehän elämme oikeasti täälläkin paikallisten mittapuiden mukaan luksuselämää: meillä on ikkunalasit, ovi, lattia, eikä talo ole tehty savesta. Meillä on katto, joka ei vuoda kuin yhdestä kohtaa rankkasateella. Meillä on sähköä kolme-neljä kertaa päivässä, meillä on mahdollisuus juoksevaan veteen, vaikkei se aina toimikaan. Meillä on ruokana jotain muuta kuin ugalia/riisiä ja papuja (vaikka on niitäkin joskus), eikä meidän tarvitse edes itse tehdä sitä ruokaa. Mutta ei tämä meidän länsimaisten mittariemme mukaan kuitenkaan mitään luksuselämää ole, kaukana siitä.
Mutta ehkä on ihan hyvä havahtua siihen, etteä luksukseen ei tarvita viiden tähden hotelleja tai shamppanjaa, koska se oma elämä siellä Suomessa kuitenkin on aika luksusta.
-Heli ja Karo
Ps. Loppukevennys: "mun pitää nyppiä kalmakurvat ku mennään ihmisten ilmoille" -Karo
Ps2. Näitä postauksia oli valmiina tai melkein valmiina neljä kun tulin Iringaan, joten näitä tulee nyt aika tiuhaan tahtiin. Huomenna varmaan luvassa vielä ainakin yksi, ja älkää missatko äskeistä HBC-postausta, vaikka tämä tuleekin heti perään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti