Täysillä

Mietiskelin tuossa yhtenä päivänä, että vaikka täällä todella harva asia tapahtuu nopeasti, tehokkaasti tai ajallaan, niin tietyt jutut kyllä tapahtuvat täysillä.

Kun täällä paistaa aurinko, se paistaa niin, ettei ulkona viitsi olla. Aurinkoa ottaessa tulee vartissa niin kuuma, että kiinnostus ruskeaa ihoa kohtaan vähenee heti noin sata prosenttia. 

Kun täällä sataa, tapahtuu sekin täysillä. Vettä tulee kuin Esteristä, ja ukkonen jyrisee pitempään kuin Suomessa ikinä. Salamat lyövät savannin yllä, ja naapurin katto näyttää kohta irtoavan kiinnityksistään.

Kun täällä on pimeää, täällä on pimeää. Kylässä on katuvaloja ehkä kaksi tai kolme, ja sähkökatkoksen sattuessa ei eteensä näe yhtään. Paitsi jos on täysikuu, se valaisee aika hyvin pilvettömällä säällä.

Ihmiset tekevät töitä täysillä. Oikein hävettää istua terassilla kirja kädessä, kun naapurin mamat kuokkivat peltoa koko valoisan ajan oikeastaan syömättä ja juomatta, monilla lapsi selässään. Töitä on tietysti pakko tehdä tosissaan, jos haluaa ruokkia perheensä ja selvitä hengissä. 

Mutta ei voi kuin ihailla ihmisten asennetta. Maissipeltoa kuokitaan monesti hymy huulilla, ja naapureille huudellaan tervehdyksiä ja kysellään kuulumisia. Usein minullekin huikataan sieltä pellolta, että "pole na kazi", eli pahoittelut että joudun tekemään töitä. Niin, vapaaehtoistöitä...

Kaikki kunnioitus oikeasti näille ihmisille, jotka jaksavat mennä eteenpäin näissä oloissa, näillä mahdollisuuksilla. Selviytymistarinoita kuulee todella paljon (samoin kuin surullisia ihmiskohtaloita, mutta niihin ei saa keskittyä!) ja nämä afrikkalaiset ovat kyllä lähes poikkeuksetta todella vahvoja ihmisiä! Turhasta ei valiteta, eikä oikeastaan aiheestakaan pahemmin. Tästä saisi ottaa mallia!

Sadekauden ensimmäisiä päiviä, Ellan ottama kuva. Naapurin mama kuokkimis- ja kylvöpuuhissa

Tulipas epämääräinen postaus, mutta tällaista pohdintaa nyt tällä kertaa. Täällä kaikki on ennallaan, joulupäivänä vietettiin Leenan "perheen" löytölasten Noelin ja Mussan synttäreitä (Noel on löytynyt vastasyntyneenä vessan reiästä ja Mussa puolivuotiaana metsästä) ja muuten kaikki on ollut kuin tavallisestikin. Eilen Leenan sisko Marjatta ja miehensä Osmo lähtivät kotiin, ja huomenna lähtee Outi! Sitten jäädäänkin Leenan kanssa tänne kahdestaan ainakin vähäksi aikaa.

-heli