Heri ya krismasi!

Olen aina viettänyt jouluni jokseenkin samalla tavalla. Suomessa, sukulaisten kesken. Aamulla riisipuuroa ja joulusauna, sitten hautausmaalle viemään kynttilät. Viimeisten jouluruokien laitto ja illansuussa joko sukulaiset tulevat meille tai menemme jonkun muun luo, syömme hyvin (nykyään ei enää jouluruokaa), minkä jälkeen tulee joulupukki (voi kyllä, joka vuosi on joku, joka uskoo joulupukkiin) jakamaan lahjat. Eipä siinä, ihanaahan se on, mutta en oikeastaan ole erityisen jouluihminen, joten mikäpä tässä kaavaa rikkoessa!

Tänä vuonna ei ole ollut kovinkaan vahva joulunodotustunnelma. Täällä paistaa aurinko tai ukkostaa, ja on tosi lämmin, mistään jouluruuhkista, joulustressistä ja joulu-siitäjatästä ei ole tietoakaan. Joulu vain joskus esiintyy keskustelussa, that's it. Mutta tuleehan se joulu silti!

Jouluaatto alkoi pikaisella piipahduksella Makambakoon Leenan ja Outin kanssa, jossa kävin teettämässä muutaman kuvan ja ostamassa Zulean haavaa varten Metronidazole-geeliä. Ihan tavallinen aamu, siis. 

Kun palasimme Ilembulaan, kävimme tervehtimässä orpolapsia. Paikalla oli myös Leenan afrikkalaisen perheen jäseniä, ja lapset saivat vähän paremman lounaan, keksejä, tikkareita ja Leenalle lahjoituksena tulleita leluja. Tunnelma oli tosi ihana, kun kaikille riitti hauskaa puuhaa ja sylejäkin oli tarjolla.

Abigaililta terkkuja kummitädille sinne Suomeen!

Orpolavierailun jälkeen söimme ja kahvittelimme Leenan luona, ja puoli kolmelta lähdimme sairaalalle, missä sairaanhoitajat ja sairaanhoitajaopiskelijat kiersivät joka osastolla laulamassa joululauluja, rukoilemassa ja lukemassa raamattua, ja potilaille jaettiin sokeria ja saippuaa. Vastasyntyneille jaettiin myös sukkia ja pipoja, samoin kuin lastenosaston potilaille jotka saivat myös leluja ja tikkarit. Potilaiden, varsinkin lasten ilmeet olivat todella näkemisen arvoiset, ja siinä vaiheessa alkoi joulutunnelma hiipimään omaankin mieleen. Zulealle vein myös pienen joululahjan, eli suklaata ja hänestä ja hänen vanhemmistaan teetetyt kuvat. Zulea on aivan mielettömän ihana tyttö, ja oli selvästi vilpittömän iloinen, kun häntä muistettiin. Sairaalakierroksen aikana myös alkoi mielettömän rankka sade ja ukkonen jyrisi todella lujaa, vaikkei ihan päälle tullutkaan. Sade jatkui enemmän tai vähemmän koko illan.

Viideltä alkoi kirkossa joulujumalanpalvelus, ja vaikken itse olekaan mitenkään uskonnollinen ihminen, niin pitihän nyt tansanialainen joulukirkko nähdä! Kirkko kyllä oli lievä pettymys, sillä se oli oikeastaan ihan samanlainen kuin perus sunnuntaijumalanpalvelus, mutta porukkaa oli yllättäen paljon vähemmän. Kirkon jälkeen siirryttiin edelleen suomalaisporukalla Leenalle syömään joulupäivällinen, eli ruisleipää ihanilla täytteillä, mm. Kinkkua! Kahdeksan maissa saapui Leenan perheen nuoriso, eli Leenan kasvattilapset Asha, Maria, John ja Noel, sekä Leenan laajennetun perheen Musha, Elisha ja Estomili. Leenan lapset ovat kaikki tosi ihania!

Asha ja minä (Oli tosi kuuma ja ulkona satoi, siksi näytän räjähtäneeltä :D)

Leena ja Leenan lapset John, Maria, Asha ja Noel

Kokonaisuutena päivä oli todella erilainen kuin jouluaattoni normaalisti, mutta kaikin puolin onnistunut ja ihana päivä, iso kiitos siitä varsinkin Leenalle!

Mites jouluaatto sujui ruudun sillä puolella?

-heli