"Hei me puhuttiin tästä just eilen!"
"No ei varmana ollu oikeesti eilen, ehkä viime torstaina tai jotain"
Mutta kuitenkin koko ajan tapahtuu pieniä juttuja, jotka saavat onnelliseksi, surulliseksi, hämmentyneeksi, mitäikinä. Kerätäänpä siis kiva kolmen kohdan ja yhden bonuksen lista siitä, mitä täällä on tapahtunut meidän Njombenreissun jälkeen.
1. Mäkki oppi kävelemään! Helposti menee jo kymmenen huojuvaa askelta meidän isolla pojalla. Hekima on ihan rliikkeellelähdön rajoilla, hän pyörii akselinsa ympäri ja jopa hiukan liikkuu kummallisesti istumahyppien.... Ja Abigail kääntyi yhtenä päivänä mahalta selälleen, varmaan vähän puolivahingossa, mutta se on kuitenkin nyt virallista.
2. Catherinilla on joku takertumisvaihe. Kat on ollut minun tyttöni ennenkin, aina jonkun uuden tai vähemmän orpolassa käyneen ihmisen ilmestyessä näköpiiriin, Kat kiireellä kiipesi syliini. MUTTA nyt tämä on mennyt vähän överiksi: olin viikonlopun pois, liekö lapsella sitten ollut ikävä tai jotain, mutta kahteen päivään (ja varsinkaan maanantaina) Kat ei ole suostunut oikein menemään kenenkään muun syliin, vaan aloittaa hysteerisen huudon jos joku orpolan mama yrittää esim. syöttää häntä. Eilen otin Katin meille kotiin kangassa nukkumaan, kun eihän siitä muuten olisi tullut mitään.
Sinänsähän kyseessä ei olisi mikään ongelma, Kat on minulle ihan hirveän rakas ja kaikkea, mutta kun...
A) olisi kahdeksan muutakin sylissä pidettävää.
B) ei lapselle saa opettaa, että heti kun vähän kitisee, pääsee syliin. Mutta toisaalta tilanne on ihan eri, kuin se olisi esimerkiksi oman lapsen kohdalla, koska
C) tämän lapsen perusluottamus ja -turvallisuus ei varmastikaan ole mitenkään ihanteellisella tasolla, koska eihän hänelle ole kukaan ollut ehkä koskaan se turvallinen ihminen. Catherinhän on tullut heinäkuussa orpolaan aliravittuna yhdeksän kuukauden ikäisenä: kuka tietää, mitä traumoja hänellä on kotoa, ja kuinka vahva on ollut tämä hylätyksi tulemisen tunne, kun äiti kuoli ja isä toi lapsen orpolaan?
Nyt, kun hän on "valinnut" minut itselleen turvallisimmaksi ihmiseksi, miten minä voisin kääntää katseeni hysteerisesti huutavasta yksivuotiaasta?
Mitä tämän lapsen kanssa pitäisi tehdä, ideoita?
Kat treenaa
3. Sadekausi alkoi eilen. Eli siis mitä, kaksi päivää sitten? Tarkoittaa sitä, että on selvästi viileämpää ja vettä tulee välillä kuin saavista kaataen ukkosen kera. Tällä hetkellä toki hanasta ei sitten tulekaan vettä ollenkaan...
+BONUS: oikeasti olen alkanut vakavissani harkitsemaan, että pitäisikö meidän ehkä mahdollisesti pyytää jo siivousta täällä kämpässä. Ja hei, kuka muka on ikinä kuullut minun sanovan, että "täällä vois kyllä siivota"? Ja ei, tästä katastrofista ei ole eikä tule kuvamateriaalia!
-Heli
apua mä en oikeesti edes halua nähdä sitä katastrofia siellä kämpässä...
VastaaPoistaJoo et niin! Roskat putoo suunnilleen siihen missä satutaan seisomaan, ja yhden pahvilaatikon takana on lasinsiruja, mut ei oo jaksettu siivota niitä pois.,,
PoistaTehän ootte ihan selvästi samikset, sinä ja Kat!
VastaaPoistaPohdit syvällisiä taas. Onneksi et ole ihan kohta lähdössä sieltä, vaan tämä tyttö saa vielä monta monituista päivää tukeutua sinuun ja kasvattaa perusluottamustaan, imeä rohkaisua ja vahvistua persoonana. Arvelen, että pikku hiljaa hän antanee muidenkin taas tulla mukaan, siis sinun syliisi ja itsekin suostuu muiden hoidettavaksi. Pettymyksiltä ei välty kukaan, mutta toki orpokotilapsen lähtökohdat selviytyä elämästä ovat vallan toista luokkaa kuin turvallisen, vaikka köyhänkin lapsuuden kokeneiden vertailuryhmän lapsien.
Hei kiitos taas ihanasta kommentista, toivotaan tosiaan että Katista tulee taas oma iloinen itsensä, kun hän tajuaa ettei häntä aina kaikki hylkää. Paitsi että joudun kuitenkin hylkäämään...
PoistaVoi vitsi arvostan sua suuresti. Mulla on ollut jo pienen 18 vuotisen elämäni ajan samantapaisia unelmia, haluisin päästä ihan oikeesti auttaan lapsia kehitysmaahan. Ehkä mieki parin vuoden päästä. :) Osaatko sanoo mistä löytäis jonku orpokodin johon mennä auttamaan?(Varmastihan niitä löytyy pilvin pimein, mutta mihin kanttii lähtä?) Rakkautta kaikille lapsille sinne! Ja sulle myös!
VastaaPoistaHei vau kiitos, ihana kommentti! Oikeesti joka kerta yhtä ihanaa jos joku innostuu asiasta ja kun joku täysin anonyymi kommentoi! Eli siis nimenomaan esimerkiksi Ilembulaan on tosi helppo tulla, täällä on valmiit majoitukset ja systeemit vapaaehtoisille, samoin kuin esim. Mufindissa. Tokihan täällä orpolapsia riittää vaikka muille jakaa, ja tekemistä on, orpokoteja vähän joka puolella, mutta moneen paikkaan ei välttämättä ole niin helppo vain tulla, varsinkaan jos ei puhu swahilia. Mutta ole hei ihmeessä tarkemmin yhteydessä, jos oikeasti kiinnostaa tarkemmin tai jos ihan tosissasi innostut, mielellään kerron ja yritän auttaa! :)
VastaaPoistaTosi kiva että haluut auttaa! En oo tosiaan erityisemmin vielä perehtyny asiaan, mahdollisesti oisin lähössä kun amis loppuu eli suurin piirtein puolentoista vuojen-kahen vuojen päästä. Ehkäpä otan suhun myöhemmin yhteyttä kun asia on vähän ajankohtasempi? :)
PoistaHei joo, ota ihmeessä yhteyttä sitten!
PoistaMitäs muuta voit lapsen(lasten) kanssa tehdä kun rakastaa ja rakastaa. Jossakin vaiheessa Kat jo taas luottaa muihinkin. Makille turvallisia askeleita ja halit kaikille! <3
VastaaPoistaJonkun postauksen kämppäkuvista tajusin missä talossa asutte. Pyytäkää mamat siivoamaan pientä korvausta vastaan. Viimeksi siellä ollessani he kävivät silloin tällöin siivoamassa meillä ilman sen kummempaa pyytämistä. :)
Niinpä!
PoistaJoo, siis kyllä periaatteessa siivousta voisi pyytää kai jotain kerran viikossa, mutta meillä se aina venyy ja venyy! Kyllä meillä nyt kävi sitten siivous:)