Mutta miten voisin kertoa, miltä tuntuu kun orpolapsi takertuu tiukasti kiinni tai nukahtaa syliin? Miltä täällä tuoksuu, ja kuinka ihanaa on herätä kello 6.30 kirkonkellojen soittoon ja auringonvaloon? Miltä tuntuu aloittaa samaan aikaan lauseita ihmisen kanssa, jonka on tuntenut muutaman viikon? Kuinka voi panikoida vain vähän melkein astuttuaan käärmeen päälle? (Joo tästä kohta lisää!).
Kuinka kukaan, joka ei ole nyt täällä, voisi ymmärtää, kun en oikein itsekään ymmärrä?
Rakastan tätä paikkaa. Näitä ihmisiä (no niin kuin yleisesti, en nyt ihan kaikkia kuitenkaan). Aurinkoa, asennetta ja kiireettömyyttä. Ja niitä lapsia varsinkin.
Ja nyt asiasta kolmanteen. Se käärmejuttu: oltiin siis yhtenä iltana kävelemässä Leenan luo kahville, oli jo hämärää/pimeää. Matkasta ei muutenkaan draamaa puuttunut, kun juuri ennen lähtöä tapettiin vessasta isohko hämähäkki, ja matkalla bongattiin polulta myös iso rupikonna. Juuri Leenan talon ulkopuolella kuitenkin huomasin taskulampun valossa käärmeen ehkä puolen metrin päässä jaloistani. No tottakai kiljuin ja loikkasin eteenpäin, Ella toisti saman perässä näkemättä käärmettä.
"Siinä oli käärme, siis toi oli ihan oikeesti käärme!"
"Leena! Leena! Hodi! Tuu ulos!" (Huomatkaa käytöstapojen säilyminen loppuun asti, hodi on siis koputusta vastaava huuto täällä)
Siinä sitten alle metrin päässä käärmeestä kaikessa rauhassa seisoskeltiin ja ihmeteltiin taskulampun kanssa rauhallisesti poispäin luikertelevaa, puolisen metriä pitkää ohutta käärmettä ja pohdittiin ääneen että "onks toi semmonen kobra mikä voi sylkeä sitä myrkkyä?" No joo, jos on niin ehkä kannattaisi olla kauempana?
No, käärme poistui ja me pääsimme kahville. Jälkeenpäin tutkittuna kyseessä ehkä oli vaaraton talokäärme, mutta ei siitä nyt ole täyttä varmuutta. Kummasti on alkanut kiinnostaa tutkia polut tarkasti tämän jälkeen...
Loppuun vielä yksi kuva kolmen viikon takaa, joka ei liity mitenkään mihinkään.
-heli
Ps. No nyt tulee tekstiä aika tiuhaan tahtiin kun on ollut pakko olla aika kauan postaamatta... :)
Kulkekaa vain valaistuja teitä pitkin😀 Leenalle terkkuja!ihanaa, että tunnut viihtyvän😀 joko olet kysellyt viisumiasiaa?
VastaaPoistaÄiti
Äiti hei, montako katulamppu täällä taas olikaan, kaks? Ja siis todellakin viihdyn, en ole vielä saanut aikaiseksi kysellä viisumijutusta, mutta pikkuhiljaa. Mennään tässä joku päivä lincolnin (sen meiän jenkkikämppiksen) kanssa njombeen köymään ihan muuten vaan :) mutta siis kiva tuntea sitäkin kaupunkia edes vähän jos joudun sieltä järjestämään sitä viisumia sitten..,
VastaaPoista