Ella tuli yhtenä iltana suihkusta (tai se taisi kyllä olla ämpärilläpesu) ja ilmoitti: "melkein tuntuu raikkaalta". Se jotenkin hienosti kiteytti tämän arjen täällä, eli nyt seuraa kuvitteellisen päivän kuvaus, joka voisi olla totta ja jonka jokainen tapahtuma on totta joltain päivältä:
Aamulla herään herätyskelloon vähän ennen seitsemää. Ulkona alkaa olla jo valoisaa. On aika nousta, kohta alkaa aamupala ja onhan tässä nyt jo nukuttukin: illalla on menty aikaisin nukkumaan.
Pesen hampaat pullovedellä ja yritän käydä vessassa, mutta vessanvetovaiheessa huomaan, että on vesikatkos. No, onneksi täytimme vesisaavin eilen, kun vettä vielä oli, eli pystyn huuhtelemaan vessan ämpärin avulla, ja pesemään kädetkin.
------
Orpolallakaan ei tietysti tule vettä, joten lapset ovat tavallistakin likaisempia, pyykit pestään käsin kaivosta haetussa vedessä. Olen lasten kanssa koko aamupäivän, leikin, sylitän, juttelen. Lounas, joka sisältää riisiä ja lihakastiketta sekä kaalia, on yhdeltä, ja samalla tauolla käymme ostamassa kylältä muutaman pullon vettä. Iltapäivällä vien pikkuorvot ulos leikkimään.
-----
Päivällisen jälkeen alkaa tulla jo pimeää, ja meidän täytyy mennä kotiin, koska pimeällä liikkuminen ei ole kovin suositeltavaa. Vietämme vähän aikaa kirjoja lukien ja hidasta nettiä selaillen. Skype-puhelu kotiin katkeaa Ellan ja minun huutaessa kuin yhdestä suusta: "meillä tulee vettä!" Ja rynnätessä kylppäriin, jossa putkistoissa on alkanut vesi virrata. Täytämme äkkiä vesiämpärin ja saavin, pesemme kädet ja mietimme, että mitäs tässä nyt uskaltaa tehdä: kuinka kauan meillä on vettä? Tuleeko sitä niin kovalla paineella, että voi käydä suihkussa? Voiko pestä hiukset? Päätämme käydä suihkussa, kylmä vesi huonolla paineella on parempi kuin ei vettä ollenkaan. Kun menen suihkuun, joudun siirtämään pienestä vessakopistani ulkopuolelle mm. vessapaperirullan ja vessan roskiksen, koska suihku kastelee koko pikkuvessan. Heti levitettyäni shampoon hiuksiin, tulee yhtäkkiä pilkkopimeää. "Vessasta varmaan paloi vaan lamppu....". Avaan vessan oven ja tajuan että koko talo on pimeänä. Sähkökatkos. Suihkuttelen loppuun pimeässä, hapuilen pyyhkeen jostain ja lähden metsästämään taskulamppua ja kynttilöitä. Kun ne on löydetty, päätämme mennä ulos ihailemaan tähtitaivasta, joka on tavallistakin kauniimpi kun muuten on pimeää.
Meillä on kuitenkin onnea, ja sähköt palaavat jo puolen tunnin päästä. Pesen hampaat, pullovedellä tietysti.
-----
Huomaan yhden huoneen katossa hämähäkin, ja kerron siitä myös Ellalle: "tossa katossa on hämähäkki, myrkytetäänkö se?" "Äh, antaa sen vaan olla siinä, kyllä se kohta menee piiloon". Niimpä, vaikka nämä ovat isohkoja ( muutaman sentin mittaisia), ne ovat kuitenkin vaarattomia. Varmistan, ettei sängyssä tai sen alla ole rottia, käärmeitä, hämähäkkejä tai skorpioneja. Ei löydy, joten päätän mennä nukkumaan. Laitan kuitenkin vielä ipadin ja kännykän yöksi latautumaan, sillä koskaan ei voi tietää, koska sähkökatkos iskee seuraavan kerran.
-heli
Oh la la ! toi kuulostaa niin rankalta! Ootko jo sopeutunut arkeen siellä, ja siellä voi siis oikeasti olla rottia, käärmeitä sun muita sängyn alla ???? Ihana varmaan kulkea siellä pimeessä sitten :D
VastaaPoistaNo ei se oo rankkaa, se on vaan asennekysymys :) tää on oikeesti ihan eri maailma, ei tätä voi suomessa (eikä ranskassakaan) ees kuvitella :) mutta joo, periaatteessa täällä ihmisillä on ollut taloissa kaikennäköisiä elukoita, eli täytyy tsekata aina :)
PoistaOlet päivittäin ajatuksissa ja seuraan blogiasi säännöllisesti. Anssi
VastaaPoistaKiva kuulla :)
PoistaNiin,ja ne hämähäkit on kyllä aika kauniitakin joten antaa niiden vaan olla! :)
VastaaPoistaOliko Reiska ja Weema lähteneet orpolasta? Tiedätkö mihin? Voit laittaa viestiä vaikka fb:ssa asiasta.
Eikä ole :D sitäpaitsi eilen kuultiin sellaisen tehneen pesän ja munineen yhden suomalaislääkärin takintaskuun, joten voi olla että jatkossa kyllä kuitenkin myrkytetään nämä.. :D weema, anna ja raymond ovat päässeet kotiin, mutta voin laittaa fbssä viestiä sen verran mitä heistä tiedän.
VastaaPoistaKiitos kuulumisista. Alkoi heti tuntua niin kotoisalta! Kaipaatko jo jotain Suomesta?
VastaaPoista:) no jaa, ihmisiä tietysti on aina ikävä, mutta ei niitäkään vielä ihan hillittömästi :) lakritsia ja salmiakkia saatiin leenalta
Poistaen keksi mitään muuta sanottavaa ku: aivan käsittämätöntä heli ! käsittämätöntä... MIELETÖNTÄ !
VastaaPoista:DD ei kai mitään muuta sanottavaa tarvikaan keksiä :)
VastaaPoistaEi voida kuvitella meidän Ellaa rauhallisena nähdessään hämähäkin. Sillä nimittäin on "lievä" hämähäkki-fobia. :D kiva kuulla teidän arjestanne siellä. Tsemppiä ja terkut Ellalle! T. Ellan äiti Päivi ja Liana-sisko
VastaaPoistaKyllä ella on ollut ihan suhteellisen rauhallinen, uskalsi jopa tappakin pikkuhämähäkin :) ellalta terkkuja takaisin!
VastaaPoista