"Did you ever leave?"

Lähes 36 tuntia kestäneeseen bussissa-lentokentällä-koneessa-kentällä-koneessa-viisumijonossa-autossa-hotelliaamupalalla(!)-autossa-hostellin aulasohvalla-autossa- rumbaan mahtui nukkumistunteja ehkä vajaat kolme, joista täydet 100% auton tai lentokoneen penkissä istuen.

Joo. Eli matka sujui siis täysin ongelmitta (jos nukkumattomuutta ei lasketa) kaikkine välilaskuineen (Istanbul) ja järjestelyineen. Darin päädyssä oli vastassa luottokuski Frank, jolle tarjosimme early breakfastin Holiday Innissä, jonka jälkeen Frank heitti meidät CEFALLE odottamaan Leenaa, jonka kyydissä matka jatkui kohti Iringaa. Tässä vaiheessa kello oli noin aamuseitsemän, matkustustunteja takana vajaat 24.

Mikumin luonnonpuiston läpi ajettaessa bongattiin parit kirahvit ja norsut, ja Iringassa oltiin siinä viiden maissa.  Siinä vaiheessa tilanne alkoi olla se, että Ella ja minä saatoimme nukahtaa melkein kesken lauseen, hampaita ei oltu pesty puoleentoista vuorokauteen, suihkusta nyt puhumattakaan. Kengät oltiin vaihdettu kevyempiin, mutta samoilla vaatteilla mentiin. Ja ehkä voi uskoa, ettei 12 tuntia unta riittänyt, vaan aamulla piti herätä herätyskelloon ja jatkaa matkaa.

Matkaa oli onneksi enää jäljellä sen parisataa kilometriä, eli iltapäivällä oltiin jo perillä Ilembulassa.

Ja voi kyllä, kaikki matkan tuska, lika ja väsymys oli kerralla poispyyhitty, kun päästiin orpolaan. Lapsia tällä hetkellä yhdeksän joista 7 vanhoja tuttuja (: lapsista on varmasti luvassa vielä ihan kunnon postaus, kunhan nyt päästään kunnolla asettumaan tänne.

Mutta long story short: kaikki on hyvin, niin meillä kuin orpolan lapsillakin. Silloin kun ei ole vesikatkos, suihkusta saattaa tulla jopa lämmintä vettä. Ensimmäinen hämähäkki myrkytetty. Kadulla tulee vastaan tuttuja naamoja, ja moni muistaa minut.

Sairaalan fysioterapeutti kysyi kohdatessamme kadulla, että lähdinkö täältä koskaan poiskaan, kun nyt taas nähdään.

Ja jotenkin on sellainen olo, että ei, en lähtenyt. Kaikki on tavallaan niin tuttua, näin tämän kuuluukin olla.

-Heli

Ps. Netti toimii jotenkin juuri nyt, mutta tekstarit eivät tule perille, eli turha edes yrittää ainakaan toistaiseksi. Kuvia saatte sitten joskus kun niitä ehditään ottamaan, lataamaan koneelle ja siirtämään blogiin asti.