Yhdeksän pientä räkänokkaa

Noniin, nyt päästään taas tutustumismatkalle orpolaan. Kerron siis vähän, että keitä siellä orpolassa oikein asuu, millaisia he ovat yms.  Pahoittelen jo heti alkuun, ettei kuvia taaskaan voi postaukseen saada, vaikka tässä niitä ehdottomasti kuuluisi olla...

Aloitan nyt vanhoista tutuista lapsista, ja lopuksi esittelyyn pääsevät uudet vauvat :)

Adela on porukan vanhin. Adela on noin kaksivuotias ja kuulemma ensi kuussa pääsee pois orpolasta. Vaikka olenkin ehkä joskus kertonut, ettei Adelan äiti ole kuollut, vaan hänet on hylätty, niin kuitenkin kuulemma Adelan isä hakee lapsensa pois. Adelasta on tullut paljon vakavampi, samanlainen kuin oli viimeksi kun tulin orpolaan. Kyllä Adela nauraakin toki osaa, ja itkeekin kovaa kun ei heti pääse syliin... Hän myös saattaa viihtyä tuntikausia orpolan pihan keinussa.

Sitten on Macdonald, porukan "toiseksi vanhin", ikää n. 1v3kk. Mäkki jo melkein kävelee, ei tarvitse kuin yhden sormen tukea. Ei ole kuulkaa kuin ajan kysymys, koska hän lähtee kävelemään. Mäkki on oikea sylivauva, ja aina jos istahdan lattialle, on Mäkki kiipeämässä syliin. Mäkki on supersöpö apinanaamoineen, ja takertuu syliinkin kuin pieni apinanpoikanen. Mäkki osaa hienosti myös kohteliaan "shikamoo"-tervehdyksen kädenliikkeet, vaikkei sanoja osaakaan.

Elia on n. 10kk, mutta tosi pitkä ja painava, ja vaikuttaa fyysisesti vanhemmalta kuin onkaan. Elia ei kuitenkaan konttaa, vaan ryömii kovaa vauhtia, ja onkin aina karkaamassa ja löytyi kerran esimerkiksi sängyn alta. Juuri poislähteneet saksalaistytöt sanoivat, että Elialla olisi kampurajalka, mutta Ellan kanssa olemme tulleet siihen tulokseen, että oikeasti kampurajalka on Gabrielilla. Elia nimittäin seisoo tuettaessa ja jopa ottaa askeliakin. Elia on kuitenkin hukannut hymynsä, joka hänellä vauvana oli (10kk ei täällä ole enää mikään vauva), vaan on paljon vakavampi ja viihtyy paljon yksinkin. Välillä Elialta saa kuitenkin irtoamaan iloisen hymyn jolloin hän näyttää samalta lapselta kuin keväälläkin.

Gabriel on nyt n. 10kk, ja sylivauva kuten Mäkkikin. Hän mönkii myös syliin heti kun joku istuu lattialle, ja hermostuu kovin, jos hänet laitetaan takaisin lattialle. Gabriel on nykyään kuitenkin tosi iloinen pikkupoika, joka nauraa paljon. Hän on myös fiksu, ja koittaa kovasti matkia monia juttuja, esimerkiksi taputtamista. Gabrielille Ellan kanssa "diagnosoimme" sen kampurajalan, mutta siitä nyt on vielä pientä epäselvyyttä...

Joshua, myös 10kk, on supersöpö edelleen. Joshua on kuitenkin ollut melkein koko tämän alkuajan sairaalassa, välillä kovassakin kuumeessa, ja vain välillä käymässä orpolassa. Nyt Joshua on kuitenkin päässyt pois sairaalasta, ja olemme pikkuhiljaa saaneet tutustua häneenkin. Joshua jokeltelee lapsista ehkä eniten, ja vaikka hän viihtyykin paljon yksin, on Joshua kuitenkin iloinen pikkupoika :)

Sitten on Luka, joka on oikeasti orpolan vanhin tai ainakin toiseksi vanhin noin kahden vuoden ikäisenä, mutta fyysisesti edelleen pikkuvauvan kokoinen ja myös tasoinen. Luka on siis vaikeasti kehitysvammainen, eikä esimerkiksi istu edelleenkään muuta kuin tuettaessa. Lukalle on tullut muutama hammas, mutta muuten hän vaikuttaa fyysisesti samalta kuin puoli vuotta sitten. Luka on siis sokea ja kuuro, mutta liekö sitten Inukassa tapahtuneen kuntoutuksen vai lääkityksen ansiota, että Luka vaikuttaa selvästi rauhallisemmalta, rennommalta ja iloisemmalta kuin viimeksi, jäykkyys on vähentynyt ja kohtaukset harventuneet, ja Luka monesti jopa nauraa ääneen :)

Hekimahan tuli orpolaan kuukauden ikäisenä kun viimeksi olin täällä. Nyt Hekima on noin 7kk ikäinen pulloposki, joka istuu tukevasti peukku suussa, mutta ei liiku minnekään suuntaan. Ei käänny, ei ryömi. Ryömimiseen halu olisi kyllä kova, mutta poika turhautuu nopeasti kun mahallaan
sätkiminen ei tuota toivottua tulosta. Hekima jaksaa nauraa pitkään, mutta kun väsy iskee, alkaa pientä itkettää.

Uusia lapsia orpolalla tosiaan on vain sen kaksi.

9kk ikäinen tyttö, jonka nimeksi meille ensin sanottiin Magret. Kävi kuitenkin ilmi, että lapsen nimi kuitenkin on jotain Catherinen tyylistä :) hän on meille kuitenkin vain Kat tai Kati. Anyway, Kat on tullut orpolaan viime heinäkuussa selkeästi aliravittuna ilmeisesti äidin pitkän sairastelun tuloksena. Nyt Kat on kuitenkin terveellä tavalla pullukka, mutta aliravitsemus kuitenkin heijastuu häneen ilmeisesti siinä, että kun hän saa ruokaa (tai kiviä/lehtiä/mitä vaan) käteensä, hän syö sen heti. Ugaliakin hän syö hyvällä halulla. Kat on lapsista ainut, joka vierastaa uusia ihmisiä, ja alkaa itkeä jos hän joutuu vieraaseen syliin. Muuten Kat on oikea pikku päivänsäde ja ihan superkaunis lapsi.

Orpolan pikkuisin on 3kk ikäinen Abigail (tai miten ikinä kirjoitetaankaan, jotain sinne päin kuitenkin). Abigail on suloinen pieni, joka on alkanut nyt hymyillä ja jokellellakin vähän, kun Ella on aktiivisesti pikkuista sylitellyt. Abi huutaa kuin syötävä, jos hänellä on nälkä, mutta maidon tai vellin jälkeen on taas itse iloisuus. :)