Hyvästejä

Tai no, eivät ne kai olleet hyvästit, kohtahan me taas nähdään. Kolme kuukautta, tai viisi, äkkiähän se menee. Vaikka en kyllä tiedä, millä nimellä kutsutaan tällaisia "väliaikaisia hyvästejä", hyvästit kuulostavat niin lopullisilta.

Halailtu kuitenkin on nyt enemmän kuin on terveellistä. Perjantaina istuttiin iltaa kaveriporukalla. Syötiin ja juotiin, sitähän me yleensäkin tehdään. Pyörähdettiin yöelämässäkin pikaisesti. Oikeastaan olisi ollut ihan sama, vaikka olisimme vain istuneet hiljaa, halusin vain nähdä kaikki ihanat vielä viimeistä kertaa pitkään aikaan.

ah-niin-aikuiset ystäväni toivat ihanat lastenkutsutarjoilut.. :D
(ihmisistä ei ole kuvia, mikä on ehkä ihan hyvä juttu :D)

Lauantaina olikin sitten yhdistetyt Annikan 17-v ja minun läksiäiskahvit, sukulaisia oli olohuone täynnä. Mummu ja mummikin on hokenut jo viikkoja, miten niillä tulee ikävä. No tulee mullakin tietysti, jotenkin sitä ei ehkä silti kunnolla vielä ymmärrä, eikä ainakaan halua sanoa ääneen: itkuhan siinä tulee...

Lastenkutsuteemalla jatkettiin...

Ja sunnuntain kohdalla ei riitä yksi eikä kaksi kyynelten nieleskelyä, kun käytiin katsomassa rakkaan joukkueeni peliä. En olekaan tajunnut, kuinka ikävä niitä tyttöjä on ollut (kun en kesällä ole treeneissä ehtinyt käymään) ja kuinka ikävä niitä tulee. Olisin antanut paljon, että olisin saanut seistä siellä vaihtopenkin kulmassa huutamassa ääntäni käheäksi...

<3
(jos joku kuvassa näkyjä haluaa kuvansa pois niin kerro ja poistan)

No, ihanaahan se on, että on joku jota tulee ikävä ja jolle tulee ikävä.Ja vielä ihanampaa, että niitä on
monta.

"It's time to say goodbye, but I think goodbyes are sad and I'd much rather say hello. Hello to a new adventure."
-Ernie Harwell


Stay tuned, lähdön hetki on ihan kohta
-heli