Koko maailmaa ei voi pelastaa, yhden ihmisen voi... yrittää pelastaa

Albiinotyttö Zulean tilanteesta olen saanut muutamia kyselyitä, mutta en ole halunnut kertoa mitään ennen kuin tiedän itse, missä mennään. Oikeasti en oikein tiedä vieläkään, mutta noh…

Kun lähdin Ilembulasta, tilanne oli se, että Mbeyasta odotettiin tuloksia, onko haavassa syöpää vai ei, ja Zulea oli juuri päässyt, tai lähinnä kai vain lähtenyt, kotiin äitinsä kanssa, mutta oli kuitenkin sovittu, että hän tulee takaisin kuun lopussa, kun daktari Koshuma tulee Iringasta Ilembulaan.

Kuun loppu tuli ja meni, samoin Koshuma, mutta Rüdilta kuulin, ettei Zuleaa enää Ilembulassa näkynyt. En tiedä, miksei. Ehkä kyse oli siitä, ettei perhe ihan kunnolla ymmärrä, että heitä varten on iso kasa valkonaamojen rahaa, jolla heidän lapsensa voidaan hoitaa, ja jollei hoideta, lapsi kuolee? Vai onko kyse ehkä siitä, ettei perheen äiti voi viettää pitkiä aikoja sairaalassa, koska peltotyöt on pakko tehdä, jotta perhe saadaan ruokittua loppuvuonna? Tai ehkä heillä ei ollut rahaa tulla bussilla kotikylästään Ilembulaan? Mahdollisia syitä on paljon, ja jotkut niistä ovat sellaisia, että meidän valkonaamojen on todella vaikea ymmärtää. Tai kyllä ainakin minun on vaikea kuvitella tilanne, jossa maissinistutus menisi lapseni hengen edelle, mutta toisaalta jos loppuperheeni henki riippuisi siitä maissipellosta… En siis tiedä, mikä todellinen syy on, mutta ainahan voi spekuloida ja yrittää ymmärtää.

Oli miten oli, eihän ketään voi väkisin hoitaa. Tässä kohtaa tuli vähän sellainen ”pole”-fiilis: eihän se Zulean vika ole, että hänen vanhempansa päättävät ottaa hänet pois sairaalasta, oli syy mikä hyvänsä. Ajattelin että noh, voi olla että nyt sitten Zulean hoito jää tähän, lapsi kuolee ja me mzungut opimme jotain kulttuurieroista, ihmisistä ja elämästä ylipäätään.

Anyway, Mbeyassa näytepala oli tutkittu, mutta tulostahan ei – yllätys yllätys- voitu toimittaa sairaalalle ennen kuin sairaala maksaa siitä. Tämä oli olevinaan jokin ongelma, mutta siihen sanoin vain, että meillä ihan oikeasti on edelleen yli miljoona shillinkiä tämän tytön hoitoa varten, joten yhdestä pikku maksusta tämä homma ei kyllä ihan varmasti nyt jää kiinni. Mutta siltikään minulle asti ei koskaan ole kantautunut, mikä se tulos nyt sitten oli.

Nyt Leena on viikon Ilembulassa (tulee takaisin lauantaina) ja yrittää siellä selvittää näytepalan tuloksen ja, mikäli se on hyvä, voidaanko Zulea järjestää jotenkin vielä takaisin Ilembulaan hoidettavaksi. Onneksi Leenan organisointikyky on kuitenkin hiukan eri luokkaa kuin tansanialaisten, joten toivotaan että hän saa homman jotenkin järkätyksi.

Tämä on minulle henkilökohtaisesti aika kova paikka. Tämä oli mielestäni mahtava projekti, Zulea aivan ihana tyttö, ja ihan oikeasti uskoin ja toivoin, että voisimme saada yhdessä aikaan jotain merkityksellistä yhden ihmisen ja perheen elämässä. Olen tosi surullinen ja vihainenkin tästä tilanteesta, varsinkin kun omat käteni ovat niin sidotut: ei ole minusta kiinni, mikä näytteen tulos on, koska Koshuma tulee seuraavan kerran, tuovatko Zulean vanhemmat lapsensa takaisin Ilembulaan ja jos tuovat, saadaanko haava ajoissa hoidettua viivytyksestä huolimatta. En edes ole Ilembulassa, en puhu swahilia kovinkaan paljon enkä tiedä missä Zulea asuu, ja sitä paitsi oma aikani tässä maassa alkaa lähestyä loppuaan, aikaa jäljellä noin kolme viikkoa.
Mutta nyt ei todellakaan saa antaa periksi, ei niin kauan kuin toivoa on vähääkään jäljellä.

Ja sitä vielä on!

-Heli

ps. joo, olen ollut tosi huonosti netin äärellä. Tästä eteenpäin Jennyn ja Geoffin netti toimii iltaisin 21-23, mutta sinne pitää varata aika tunniksi kerrallaan ja siellä voi käyttää vain heidän koneitaan (eli en pysty käyttämään facetimea), joten uskon että todennäköisesti aion käydä ehkä keskiviikkoiltaisin (mikäli saan ajan varattua) kello 21-22 (eli Suomen aikaa 20-21) siellä netissä, ja lauantaisin, kun minulla on vapaapäivä, kävellä ylös farmille, jolloin siis hyvällä tuurilla on se facetimemahdollisuus!