sunnuntai 29. syyskuuta 2013

sometimes you just have to close your eyes and jump

Halusin aina lähteä vaihto-oppilaaksi. Äiti ei antanut. Olisin ollut kuulemma liian nuori, liian kaukana kotoa, liian pitkän aikaa.

Sitten keksin sen idean: pidän välivuoden, ja lähden au pairiksi! Ranskaan vaikka. Osaan kieltä, rakastan Pariisia ja tykkään hoitaa lapsia, täydellinen kombo siis! Ei muuta kuin isäntäperheen etsintä käyntiin. Syyskuussa voisin vaikka lähteä, vähänkö kivaa!



 Mutta aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan.


Ei löytynyt sopivaa perhettä. Mutta en minä ainakaan Suomessa koko välivuottani vietä. Tehdään siis suunnitelma B:stä suunnitelma A. Suunnitelma B on ehkä kalliimpi, vaarallisempi, hullumpi ja kielellisesti kannattamattomampi, mutta minulla on unelma, rakkaus ja vain yksi elämä.
Eli täältä tullaan Tansania!

Kuten kerroin edellisen blogini melkein viimeisessä postauksessa, minulla on edelleen unelma Afrikasta. Sen lisäksi rakastan eräitä pieniä kiharapäitä erään kylän orpokodissa.  Minun sydämeni vetää minua sinne takaisin, vaikka järki olisikin vähän vastaan. Nyt kuitenkin mennään eikä meinata.



Eihän Elia ole kadottanut hymyään? 


Lento kohti Daria lähtee 16.10.2013. Takaisin olisi tarkoitus suunnata tammikuussa tai maaliskuussa (toivottavasti maalis). Sillä välillä olisi tarkoitus itsenäistyä, laajentaa maailmankuvaa, matkustaa ekan kerran ikinä yksin, oppia ehkä vähän uutta kieltä, tutustua ihmisiin, nähdä pieniä rakkaitani. Elää.

Palailen asiaan, pysykää linjoilla!

-Heli
 
ps. Jos vielä tässä vaiheessa mietit, että kuka olen ja mistä tässä koko jutussa oikein on kyse, toivotan sinut tervetulleeksi myös edelliseen blogiini, jonka aloituspostaus on hiukan selkeämpi. ;) Lupaan myös avata tätä koko suunnitelmaa vähän enemmän jossain vaiheessa :)

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. En edes vaivaudu vastaamaan tähän testikommenttiin :D paitsi että vaivauduin kuitenkin...

      Poista
  2. nyt löysin tän kommentointi kohdan, en tiiä miksei se äsken näkynyt ?:O mutta tosiaan alan kyllä seuraamaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En titä, en osaa käyttää tätä bloggeria :D mutta kiva, saat kunnian olla mun eka seuraaja :)

      Poista
  3. Olet ihanan aito :) Oma elämä kun ei tällä hetkellä oikein hymyile niin ihana lukea ja seurata jotain onnellista :) Odotan innolla uusia postauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uu kiitos, ihana kommentti! :) toivottavasti sullakin alkaa elämä hymyilemään pikkuhiljaa :)

      Poista
  4. OIKEESTI KUIN SIISTIÄ, tekisin mitä vaan että pääsisin kanssa! Oon aina unelmoinu pääseväni afrikkaan auttamaan yms :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oii, mulla on tää myös ollut unelmana niin pitkään ku jaksan muistaa, ja tosiaan keväällä kun olin tuolla ni sain vaan vahvistettua mun unelmaa :) mutta rupeet vaan säästämään ja lähet tonne samaan paikkaan orpolapsia hoitamaan, sinne voi oikeesti silleen vaan mennä ilman mitään järjestöä tms :)

      Poista
  5. Olen onnellinen puolestasi. Toteutat unelmaasi ja näet jälleen ne pienokaiset, jotka kaipaavat sylitystä sekä hoivaa. Huolissani tosin olen matkasi vaarallisuuksista ja ikäväkin sinua tulee, mutta tälläistä elämä on. Tulen seuraamaan bligiasi ahkerasti. -Mummu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos! :) tottakai minullakin tulee ikävä kaikkia ja melkein kaikkea täällä, mutta kun on mentävä niin on mentävä. :)

      Poista
  6. Täällä yksi itkee onnesta kun edes sinä menet! Lähtöni sinne ei taida onnistua tulevana talvena. :( Mutta,tsemppiä matkalle ja halit kaikille rakkaille orpolaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tosi ikävä kuulla:( lupaan halata kaikkia pieniä sinunkin puolestasi. Joka päivä! :)

      Poista